9 + 1 oppia visualisointiin

Takaisin

Julkaistu 16.10.2018

Useimmat esitykset eivät palvele esittämäänsä asiaa sen ansaitsemalla tasolla.

Tärkein viesti, joka halutaan välittää, jää helposti yleisölle epäselväksi, jos kerronnan keinot, ovat yksityiskohtaiset tekstit, pitkät listaukset ja laajat taulukot.

Tärkein asia ei nouse esityksestä selkeästi esiin ja kaiken lisäksi jo pelkkä esityksen ulkoasu voi tylsistyttää yleisön, vaikka itse aihe olisikin mielenkiintoinen. Ongelman näkee niin esittäjä kuin yleisö, ja seurauksena esityksistä halutaan visuaalisempia.

Visuaaliseksi mielletty esitys voi olla kivasti kuvin elävöitetty, mutta itse asiasisältö ei välttämättä käy yhtään sen helpommin selväksi, jolloin yleisö joutuu työskentelemään löytääkseen asian ytimen. Varsinkaan monimutkaisemmat konseptit tai datasetit eivät yleensä välity nopeasti ja helposti, ellei niitä olla tarkoituksella paloiteltu vaivattomasti nautittavaan muotoon. Herää tarve visualisoinnille.

Visualisoinnin punainen lanka

“Visualisoinnin tarkoitus on tuottaa ymmärrystä, ei kuvia.” – Ben Shneiderman

Visuaalinen esitys ei välttämättä tarkoita, että sen sisältö olisi visualisoitu. Kuvat ja kuvitukset itseisarvoina eivät ole visualisointia. Molemmat kuitenkin myös voivat olla visualisointia, jos ne auttavat viestittävän asian ymmärtämisessä. Visualisoinnin lisäksi – tai oleellisena osana sitä – esityksen suunnittelijan tulee rajata sisältöä rohkeasti ja tarjota yleisölle vertailukohtia, jotta oikea asia nousee huomion keskiöön.

Kokosimme alle 9 + 1 oppia visualisointiin kirjasta Tieto näkyväksi – Informaatiomuotoilun perusteet (kirjoittajat: J. Koponen, J. Hildén, T. Vapaasalo).
Tarkastele esitystäsi näiden muistutusten avulla ja visualisoi tärkein ideasi, jonka haluat menevän yleisösi tajuntaan eikä yli heidän hilseen!

 

Auta, älä kuormita, yleisöäsi

“Visuaalisessa muodossa esitettynä aineistosta paljastuu usein piirteitä, jotka jäisivät piiloon tekstissä tai taulukossa.”

“Tekstiä lukeva tai puhetta kuunteleva ihminen joutuu nojaamaan työmuistiinsa ja päässälaskuun pystyäkseen vertaamaan esitettyjä lukuja. Visualisoitua esitystä tarkastelevan ei tarvitse turvautua tällaisiin aivoja kuormittaviin toimenpiteisiin, sillä visuaalinen vertailu kuvan osien välillä tapahtuu lähes huomaamatta.”

 

Rajaa sisältöä ja anna vertailukohtia

“Grafiikka, joka kuvailee kaiken, ei kuvaile mitään.”

“Kartassa ei tärkeintä ole se, mitä tietoa otetaan mukaan, vaan se, mitä jätetään pois.”

“Yksittäinen numero ei kerro mitään. Sen merkitys ilmenee vasta, kun sitä vertaillaan muihin numeroihin.”

 

Kysy itseltäsi: Onko tämä visuaalinen vai visualisoitu?

“Näköhavaintoa suoraan jäljittelevä kuva, vaikkapa maisemamaalaus, ei ole visualisointi… Kuva muodostaa esityksen viestinnällisen pohjan, jota voidaan täydentää esimerkiksi selittävällä tekstillä.”

”Koristeet eivät koskaan saa taistella huomiosta varsinaisen sisällön kanssa.”


Keskity visualisoimaan monimutkaisimmat konseptit

“Asia, jonka voi sanoa yhdellä lauseella ei ansaitse tulla visualisoiduksi.”

“Taulukko on yleensä grafiikkaa parempi esitystapa kun aineistossa on alle 20 lukua.”

 

Plus yksi

“Valitse esitystapa, joka tuottaa mahdollisimman selkeän lopputuloksen.
Kaikki muut säännöt on tehty rikottaviksi.”